PSYKOTERAPIA
Psykoterapia on psyykkisten, elämää vaikeuttavien ongelmien hoitoa psykologisin menetelmin. Se voi keskittyä mielen sisäisiin ongelmiin, jolloin hoito on keskustelupainotteista tai se voi yhdistää siihen erilaisia käytännön menetelmiä kuten kotitehtäviä ja rooliharjoituksia uusien toimintatapojen oppimiseksi. Psykoterapia voi olla lyhytkestoista (10-20krt) ja keskittyä yhdessä määriteltyjen rajattujen ongelma-alueiden käsittelyyn tai se voi olla pitkäkestoista, usean vuoden kestävää, minuutta laajemmin syväluotaavaa hoitoa. Eri psykoterapiasuuntauksia on useita ja ne poikkeavat taustateoriansa ja lähestymistapansa suhteen. Keskeisiä suuntauksia ovat kognitiivinen terapia, käyttäytymisterapia, psykodynaaminen/analyyttinen terapia sekä perhe- ja ryhmäterapia ja näistä johdetut sovellukset. Käyntitiheys vaihtelee terapiasuuntauksesta riippuen yleensä yhdestä kahteen kertaan viikossa.
Psykodynaaminen psykoterapia
perustuu tiiviiseen ja riittävän pitkään hoitosuhteeseen. Se mahdollistaa kasvun ja kehityksen aikana tulleiden sujumattomien vaiheiden uudelleen kokemisen ja työstämisen. Työskentelyn polttopiste on nykyisessä, johon liittyviä mielikuvia ja tunteita yritetään selventää ja ymmärtää aikaisemman historian ja siitä mieleen nousevien muistojen avulla. Tapaamiset terapeutin kanssa ovat yleensä kaksi kertaa viikossa. Kokonaiskesto 2-4 vuotta.
Dynaamisessa lyhytpsykoterapiassa
jäljitetään ongelman polttopistettä, fokusta. Tapaamiset ovat kertaviikkoisia ja niitä on keskimäärin 20. Menetelmä soveltuu parhaiten ihmisille, joiden ongelma on kohtuudella rajattavissa. Hoitomuotoon sisältyy usein suppea psykologinen tutkimus.
Kognitiivisessa psykoterapiassa
tutkitaan hyvinvointia rajoittavia, epätarkoituksenmukaisia ajattelutapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin. Niiden ajattelutottumusten tunnistamisen ja muuttamisen ohella kognitiivisessa psykoterapiassa keskitytään ongelmaratkaisu- ja selviytymiskeinojen löytämiseen. Usein työskentely on käytännönläheistä ja toimintatapoja kokeillaan istuntojen välillä. Kognitiivinen psykoterapia voi olla kestoltaan lyhyttä 10-20 kertaa tai pitkää. Tiheydeltään se on tavallisesti kertaviikkoista.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia
on tavoitteellista, järjestelmällistä ja asiakaskeskeistä terapiaa, jossa tarkastellaan yhdessä asiakkaan kanssa tarkasti määriteltyjen tavoitteiden pohjalta asiakkaalle ongelmallista toimintaa. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa käyttäytymisen nähdään sisältävän niin ajatusten, tunteiden kuin käyttäytymisen tasolla tapahtuvat toiminnot. Hoidon kiintopiste on nykyhetkessä ja se keskittyy myös ongelmia ylläpitäviin tekijöihin. Ero kognitiiviseen terapiaan tulee karkeasti ottaen siinä että kognitiivinen käyttäytymisterapia antaa virheellisten ajattelutapojen lisäksi painoarvoa yhtäläisesti myös tunteille ja käyttäytymiselle ja se hyödyntää oppimisen psykologian periaatteita taustateoriassaan. Hoidon tarkoituksena on opettaa asiakkaalle uusia itsehallintamenetelmiä ja näitä harjoitellaan paljon myös terapiaistuntojen välillä kotitehtävien avulla. Kesto vaihtelee hoidettavan ongelman mukaan ja voi olla ns. lyhyttä tai pitkää.
Interpersoonallisessa psykoterapiassa
tarkastellaan läheisten suhteiden nykytilannetta ja niiden muutosmahdollisuuksia. Käsiteltävä ongelma-alue on yhdessä sovittu. Hoito kestää 12-16 kertaa, tapaamiset ovat kerran viikossa.
Ryhmäpsykoterapia
on hoitomuoto, jossa tavoitteena on persoonallisuuden eheyttäminen. Ryhmäpsykoterapiaa voidaan käyttää, kuten yksilöpsykoterapiaakin, sisäisten ristiriitojen tutkimiseen sekä vuorovaikutuksen häiriön hahmottamiseen ja korjaamiseen. Ryhmäpsykoterapiassa on tavallisesti 7-8 jäsentä. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa 1 ½ tuntia. Ryhmäterapia sopii useimmille. Hoidon kokonaiskesto on tavallisesti 2-3 vuotta.
Perheterapia
on keino tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheen sisäisessä vuorovaikutuksessa ja yksityisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Terapian teoreettiset lähtökohdat nousevat psykodynaamisesta teoriasta, kognitiivisesta teoriasta, ryhmäterapiasta, psykoosien psykoterapiasta, lasten psykoterapiasta ja erityisesti systeemikeskeisestä perhetutkimuksesta. Hoidon toteutuminen voi vaihdella huomattavasti kestoltaan, tiheydeltään ja kokoonpanoiltaan. Perheterapiaa käytetään sekä itsenäisenä psykoterapiana että muiden psykoterapioiden tukihoitona, joten se voi olla myös integroitu osa potilaan muuta hoitoprosessia, jolloin sitä voidaan käyttää myös useissa vaiheissa eri pituisina jaksoina.
Eri psykoterapiayhdistyksiä
Psykologiliiton psykoterapeuttilista ja psykiatriyhdistys
Alueen yksityiset psykoterapeutit
KUKA ON PSYKOTERAPEUTTI
Psykoterapeutti on laillistettu terveydenhuollon ammattinimike, jota saa käyttää ainoastaan henkilö, joka on saanut siihen oikeuden Valviralta (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, joka sisältään entisen TEO:n). Psykoterapeutilta vaaditaan soveltuvan pohjakoulutuksen (esim. psykologi, psykiatri, erikoissairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä) lisäksi riittävää työkokemusta sekä erikoistumiskoulutusta, joka täyttää tarkemmin määritellyt kriteerit. Terapeutti-nimikettä voi kuitenkin käyttää kuka tahansa, joten kannattaa selvittää, onko kyseessä laillistettu psykoterapeutti.
Valviran kriteerit
MITEN PSYKOTERAPIAAN HAKEUDUTAAN?
Psykoterapiaan voi hakeutua yksityisesti varaamalla suoraan ajan psykoterapeutilta tai sitä voi hakea terveydenhuollon yksikön lähetteellä Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena. Asiakas etsii kummassakin tapauksessa terapeutin itse. Yksityisesti psykoterapiaan voi hakeutua kuka tahansa, jolloin terapian kustannukset tulee kokonaan itse maksettavaksi. Terapiahinnoista on olemassa ohjeellisia suosituksia ja yksilöterapiamaksut vaihtelevat n. 50-90 € kerta terapeutin koulutustasosta riippuen. Ryhmäterapioiden käyntimaksut ovat halvempia.
Kela voi myöntää psykoterapiaa harkinnanvaraisena kuntoutuksena 16 vuotta täyttäneille. 16-25-vuotiaille Kela tukee yksilö- ryhmä-, perhe-, kuvataide- tai musiikkiterapiaa. 26 vuotta täyttäneille korvataan vain yksilö- tai ryhmäterapiaa. Aikuisten yksilöterapiasta Kela korvaa n. 37-45 € ja nuorten yksilöterapiasta n. 52-60€ kerta. Asiakkaan omavastuuosuudeksi jää näin käyntihinnan ja Kelan korvaaman summan erotus. Kelalla on omat psykoterapeuttien pätevyysvaatimukset siinä ketkä terapeuteista otetaan Kelan palvelutuottajiksi ja kuuluviksi korvattavuuden piiriin. Asiakkaan tulee aina tarkistaa psykoterapeutilta onko hänen palvelut Kela-korvattavia vai ei.
Henkilöllä on täytynyt olla vähintään 3 kk ajan säännöllinen psykiatrinen hoitosuhde sekä diagnosoitu työ- tai opiskelukykyä olennaisesti heikentävä psykiatrinen sairaus, jotta psykoterapiaa on mahdollista saada Kelan lakisääteisenä kuntoutuspsykoterapiana. Kela myöntää psykoterapiaa aikuisväestössä ensisijaisesti niille, joilla on muun muassa pitkien sairaspäivärahajaksojen perusteella lähivuosina työkyvyttömyyseläkkeen uhka ja joilla psykoterapian voidaan arvioida vähintään siirtävän työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Psykoterapian saaminen Kelan lakisääteisenä kuntoutuksena vaatii aina hoitavan psykiatrin lausunnon, joka sisältää laajemman kuntoutussuunnitelman ja selvityksen psykoterapian tarpeellisuudesta siinä.
Lisätietoa Kelan psykoterapiaan hakeutumisesta
KIRJALLISUUSVINKKEJÄ
Tiina Tikkanen (2006), Psykoterapiaopas, monta tietä itsetuntemukseen ja iloon. (Kirjasta löytyy käytännön ohjeita psykoterapiaan hakeutumisprosessista sekä tietoa eri terapiamuodoista)
Mikael Saarinen (2010), Psykoterapiaan? (Kirja opastaa psykoterapiaan hakeutumisessa, mitä psykoterapia on sekä miten valita sopiva terapiasuuntaus ja psykoterapeutti)