Ihmisen ikä jakautuu lapsuusikään, nuoruusikään, aikuisikään ja vanhuusikään. Nuoruus alkaa murrosiästä eli puberteetista. Puberteetti merkitsee sukukypsyyden saavuttamista, joten siihen liittyy paljon muutoksia niin kehossa, mielessä kuin ihmissuhteissakin. Hormonitoiminnan muutokset johtavat ruumiin ulkoiseen muuttumiseen, seksuaalisuuden heräämiseen sekä sukukypsyyden saavuttamiseen. Tytöt kasvavat puberteetin aikana niin ruumiillisesti kuin henkisesti naiseksi ja pojat miehiksi. Biologiset ja fysiologiset muutokset kestävät murrosiässä n. 2-5 vuotta. Murrosiän tapahtumien ajoitus, nopeus ja järjestys ovat yksilöllistä ja ne vaihtelevat yksilöllisesti vanhemmilta saatujen perintötekijöiden vaikuttaessa myös asiaan.
Tyttöjen murrosikä alkaa 9-13 vuoden iässä ja siihen liittyy pituuskasvun kiihtymistä ja rintarauhasen kehittymistä; rintojen kasvua ja häpykarvoituksen ilmaantumista. Kehitysaika vaihtelee suuresti, mutta kasvupyrähdyksen nopein vaihe osuu suomalaisilla tytöillä 12-13 vuoden ikään. Kuukautiset alkavat tytöillä keskimäärin kaksi vuotta rintarauhasen kehittymisen alusta. Suomalaisista tytöistä 50%:lla kuukautiset ovat alkaneet 13,2 vuoden iässä (vaihteluväli 10-16v.).
Poikien ensimmäiset murrosiän muutokset ilmaantuvat 9,5-13,5 vuoden iässä. Pojilla fyysisten muutosten ilmaantumisjärjestys on varsin yhtenäinen ja murrosiän katsotaan alkaneen silloin kun kivesten kasvu on yli 2cm. Tämän jälkeen tulee muutoksia kivespussissa, peniksen kasvussa ja myös häpykarvoitus alkaa kehittyä. Kahden vuoden kuluttua puberteetista pojilla alkaa voimakkaimman pituuskasvun aika, joka sijoittuu keskimäärin 14 vuoden ikään. Pituuskasvun nopein vaihe on pojilla pari vuotta myöhemmin kuin tytöillä. Poikien ulkoiset sukuelimet saavuttavat täyden kypsyytensä 13-17 vuoden, keskimäärin 15vuoden iässä. Samaan aikaan kasvupyrähdyksen kanssa sijoittuu kurkunpään kasvusta johtuva äänenmurros. Ensimmäinen siemensyöksy eli ejakulaatio tapahtuu useimmiten 14 vuoden iässä ja siemensyöksyt alkavat yleensä yöunen aikaan.
Nuoruusikä on myös lapsuuden ja aikuisuuden väliin sijoittuva psyykkinen kehitysvaihe, joka nähdään laajemmin sijoittuvan ikävuosiin 12-22. Hormonitoiminnan lisääntyminen ja fyysinen kasvu muuttavat myös psyykkistä tasapainoa ja nuoruusikään liittyy psykologista sopeutumista murrosiän sisäisiin ja ulkoisiin muutoksiin. Fyysinen kasvu ja sen psykologiset seuraukset vaativat jokaiselta itseensä uudelleen tutustumista ja itsensä uudelleen hyväksymistä.
Nuoruusikä on siis rajallinen aika ja se sijoittuu ikävuosien 12 (13)-22(23)väliin. Tuolloin persoonallisuuden rakenteet järjestyvät uudelleen ja vakiintuvat hiljalleen. Nuoruusikään kuluu kehityksellisiä tehtäviä, joiden päämääränä on saavuttaa oma itsenäisyys. Se on tie lapsen täydellisestä riippuvuudesta kohti itsenäisempää aikuisuutta.
Itsenäisyyden saavuttaakseen nuoren on ratkaistava ikäkauteen kuuluvia kehityksellisiä tehtäviä, jolloin hänen on:
1. Irrottauduttava lapsuuden vanhemmista, heidän tarjoamastaan tyydytyksestä ja heihin kohdistuneista toiveista sekä löydettävä vanhemmat uudelleen aikuisella tasolla.
2. Jäsennettävä uudelleen puberteetin johdosta muuttuva ruumiinkuva, seksuaalisuus ja seksuaalinen minäkuva sekä hyväksyttävä ne.
3. Saavutettava oma käsitys itsestä, eli oivallettava millainen minä olen ja mikä on minun paikkani ympäröivässä maailmassa ja yhteiskunnassa.
Nuoren psyykkiseen kasvuun kuuluu hyvin voimakasta kehittymistä, mutta myös samanaikaista ajoittaista psyykkisten toimintojen taantumista. Taantuman myötä lapsuudenaikaiset toiveet, kehityksen onnistuneet ja epäonnistuneet ratkaisut sekä lapsuuden traumat tulevat uudelleen mielen työstettäviksi. Nuoruusiän kehitys ei etene suoraviivaisesti, vaan kehityksen etenemisen ohella nuori ajoittain myös taantuu. Mielen eri toiminnot ja kyvyt kehittyvät eri tahtia ja fyysinen kehitys kulkee usein tunne-elämää edellä. Kehityksen eteneminen ja kasvu tuottavat nuorelle usealla taholla tyydytyksen tunnetta ja psyykkiset toiminnat kehittyvät monilla aloilla. Tärkeimpiä psyykkisiä toimintoja on abstraktin ajattelun kehittyminen sekä itsenäinen älyllinen ajattelu, jolloin nuori voi pyrkiä ajoittain hyvin vahvastikin erottamaan omaa ajatusmaailmaansa aiemmasta sukupolvesta.
Varhaisnuoruudessa kaikki nuoret taantuvat ajoittain. Pojilla taantuma näyttäytyy usein voimakkaampana kuin tytöillä. Nuori reagoi kun uudet hormoneista johtuvat yllykepaineet nuoruusiän alussa vahvistuvat. Tuolloin mielen keinot eivät aina riitä ja nuori reagoi niin, että lapsenomaiset piirteet saattavat korostua. Suhde vanhempiin heilahtelee, pakonomaiset piirteet korostuvat, uppiniskaisuus lisääntyy ja huonot tavat ruokailussa ja epäsiisteys ylipäänsä voivat lisääntyä. Nuoruusikään liittyvässä normaalissa taantumassa myös puhe saattaa muuttua. Nuoren kieli köyhtyy, lauseet lyhenevät ja kirosanojen käyttö lisääntyy. Myös keskittymisvaikeus on normaalia ja se vaikeuttaa opiskelua. Koulumotivaatio ja koulumenestys voivat tilapäisesti heiketä.
Koska fyysinen kypsyys kulkee mielen kypsyyden edellä, niin vanhemmista nuori näyttää joskus kypsymättömältä. Tällainen epäsuhta on kuitenkin myös yksi nuoruusiän ikäkauteen kuuluva normaali ominaisuus. Lyhytjänteisyys, yhdessä hetkessä eläminen sekä nopeasti asiasta toiseen siirtyminen kuuluvat tyypillisiin nuoruusiän piirteisiin. Keskeneräisyys kehityksessä voidaan nähdä kuitenkin myös rikkautena. Niin kauan kun mieli vielä kehittyy niin sitä eivät myöskään sido aikuisten ajatusmaailman rajoitukset. Sidonnaisuus todellisuuden rajoituksiin ei tukahduta nuorta ja siksi hänen ajatuksensa saattavat usein häkellyttää tuoreudellaan, mahdottomuudellaan ja jopa epärealistisuudellaan.
Nuoren tervettä kehitystä kypsymättömyydestä kohti kypsyyttä ei voida kiirehtiä tai hidastaa häntä vahingoittamatta, vaan kehityksen tulee edetä omalla painollaan. Vääränlainen kypsyys tai kypsymättömyys voi johtua kasvun häiriintymisestä. Tällöin nuori on omaksunut aikuisen ominaisuuksia liian aikaisin tai myöhään.
Itsensä tarkkailun tai ihailun eli narsismin piirteet ovat myös normaaleja nuoruusiässä. Nuoruusiässä vanhemmat menettävät merkitystään ruumiin muuttuessa fyysisesti ja tämän myötä epävarmuus voi lisääntyä ja nuori voi joutua itsetuntonsa kanssa tyhjiöön. Ylläpitääkseen itsetuntoaan nuori saattaa joutua turvautumaan kaikkivoipaisuuskuvitelmiin. Narsismin piirteisiin kuuluu se, että nuori uhoaa ja välittää itsevarmaa, ehdotontakin kuvaa itsestään. Uhkaavat piirteet sijoitetaan ulkopuolisiin, varsinkin aikuisiin. Sekä kaikkivoipaisissakuvitelmissa että ihannoinnissa nuori pyrkii pitämään haurasta itsetuntoaan yllä tosiasioitakin kieltämällä. Vasta kun nuoren narsistinen tasapaino nuoruusiän loppupuolella vakiintuu, mahdollistuvat molemminpuolisuus, toisen huomioiminen, arvostaminen ja omista pyyteistä luopuminen.
Nuoruusiän normaaleihin psyykkisiin suojautumiskeinoihin kuuluu:
1. Mustavalkoinen ajattelu
Mustavalkoinen ajattelu on usein ehdottomuutta ääripäiden välillä. Tällä asioiden halkomisella vastakkaisiin puoliin nuori auttaa itseään irtautumaan myös vanhemmistaan korostamalla näiden negatiivisia puolia. Koulussa halkominen näkyy usein suhteessa opettajiin.
2. Dramatisointi
Nuoren kyky käsitellä asioita mielen sisällä on vielä puutteellinen ja sisäisistä ristiriidoista luodaan näyttämökuvia, joiden sisältönä ovat ajankohtaiset, keskeiset ristiriidat. Nuori houkuttelee toiset ihmiset ottamaan itselleen rooleja, jotka vastaavat nuoren kokemia ristiriitaisia kokemuksia. Niin nuori kuin ”vastanäyttelijätkin” ovat kuitenkin tietämättömiä näytelmän juonesta. Klassinen esimerkki erimielisyyden dramatisoinnista on kotoa lähtö.
3. Älyllistäminen
Voimakkaan viettipaineen alla nuoren älyllinen toiminta on rikasta. Vastaavassa tilanteessa aikuisen harkinta- ja päättelykyky heikentyisivät. Filosofia, politiikka, uskonto, etiikka, luonnonsuojelu, eläinsuojelu ja tietokonemaailma nousevat tärkeään asemaan. Usein näistä jää hyviä arvoja ja kelpo harrastuksia loppu elämään.
4. Askeettisuus
Seksuaalisia ja aggressiivisia haluja vastaan voidaan taistella myös elämäntavoilla, jotka ilmentävät nautinnoista kieltäytymistä. Nautinto tulee kontrollista, jonka kohteena on esim. liha tai raha. Viehätysvoiman vähentäminen suojelee myös vietteleviltä pyrkimyksiltä ja vanhempi sukupolvi on oiva halveksunnan kohde.
Nuoruusikä voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:
VARHAISNUORUUS 12-14v.
Varhaisnuoruus kytkeytyy alkaneeseen puberteettiin. Varhaisnuoruuteen liittyy pyrkimys irrottautua, joka vaihtelee kuitenkin riippuvuuden halun kanssa. Suhde vanhempiin vaihtelee aaltomaisesti. Nuori tarvitsee itsenäistyäkseen kiistoja, joita hän voi saada aikaan vanhempiensa kanssa hyvinkin arkipäiväisissä asioissa. Nuori kokee kehityksensä ainutlaatuiseksi, jolloin varsinkaan vanhemmat eivät voi ymmärtää häntä. Itsetuntemus on vasta rakentumassa ja nuori on korostuneen itsetietoinen. Sama itsekeskeisyys nähdään helposti myös ympäristössä. Varhaisnuoruudessa nuori kokee elämyksellisesti vuorotellen isän tai äidin itsenäistymispyrkimystensä esteeksi. Vanhempia arvostellaan ja sääntöjä kyseenalaistetaan. Nuori eriytyy korostamalla yksilöllisyyttään, kaveripiiri on perheen ulkopuolella ja ajatukset suojattuja. Varhaisnuoruus on helposti kuohuvaa aikaa, jolloin nuori kohtaa oman selkiytymättömyytensä. Hänen voi olla vaikea sietää yllykkeitä ja tunteita, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Nuori tarvitsee tuekseen toisia nuoria ja perheen ulkopuolisia aikuisia itsenäistymisensä ja lapsuuden perheestä irrottautumisensa tueksi.
VARSINAINEN NUORUUS 15-17v.
Varsinainen nuoruus tulee varhaisnuoruuden jälkeen, jolloin yllykepaine on jo osittain saatu hallintaan ja sopeutuminen muuttuneeseen ruumiinkuvaan on alkanut. Seksuaalisuuden kehitys on tässä vaiheessa keskeistä ja itsetyydytys kuuluu tärkeänä osana seksuaalisuuden etsintään. Tällöin myös ikätoverit ovat keskeisiä seksuaalisuuden rakentamisessa. Seurustelusuhteet ovat aluksi itsekeskeisiä ja ne vahvistavat näin nuoren minuutta. Nuori testaa omaa seksuaalisuuttaan ja sitä kelpaako hän kehittyvänä naisena tai miehenä. Kelpaavuutensa puolesta nuoret ovat valmiita uhraamaan aikaa ja vaivaa. Yllykepaineen helpottuessa nuori muuttuu energiseksi ja aktiiviseksi ja hämmentyneestä varhaisnuoresta tulee varsinaisen nuoruuden myötä aktiivinen, kantaa ottava, kykyjään etsivä ja käyttävä tyttö tai poika.
MYÖHÄISNUORUUS 18-22v.
Voidaan sanoa että nuoruus alkaa myrskyisästi, mutta päättyy tyveneen. Myöhäisnuoruus on jäsentymisvaihe, jolloin nuori alkaa tarkastella vanhempiaan neutraalisti. Nuori suvaitsee ja arvostaa myös sitä, että itsessä on vanhempien kaltaisia piirteitä ja alkaa suvaitsemaan myös heidän ajatus- ja arvomaailmaansa. Myöhäisnuoruudessa kyky empatiaan lisääntyy. Itsekeskeiset valinnat korvautuvat myötäelämiseen perustuvilla kaveri- ja seurustelusuhteilla. Toisten huomioon ottaminen, periksi antaminen, kompromissit, omien halujen ja toiveiden tuonnemmaksi siirtäminen käy mahdolliseksi. Kyky tasavertaiseen läheisyyteen kehittyy ja nuori alkaa arvostamaan omaa ja toisten yksityisyyttä.
Jännittäminen osana elämää -opiskelijaopas YTHS